Luin tyynenrauhallisesti tiistaina 5. lokakuuta 2010 Helsingin Sanomia ja kulttuurisivuilla kohtasin järkyttävän uutisen. Otsikossa luki ”Elokuvateatteri Bristol suljetaan”.
Olihan tästä jo kauan puhuttu, ettei Bristol kannata ja moneen otteeseen se oli lakkautusuhan alla, mutta aina elättelin toivoa, että se sittenkin jatkaisi toimintaansa.
Bio Bristol sijaitsee Jäniksen korttelissa Mikonkatu 8, Aikatalon liiketalon 2:ssa kerroksessa, jonka suunnitteli Eliel Muoniovaara 1961.
Paikalla oli sijainnut aikoinaan 1900 luvun vaihteeseen saakka C.R. Jankesin kauppa. Aikatalon tieltä purettiin esim. puutalo, jonka hirteen oli kaiverrettu 1834.
Teatterihuoneiston omistaa Biosto-yhtiö, joka taas kuuluu Mäkelöiden kuuluun elokuvasukuun. Suvun ensimmäinen teatteri perustettiin Poriin 1920 (Fennia) ja Mäkelöiden Kinosto myös oli rakennuttamassa Aikataloa. Kinostosta ja muista yhtiöistä muodostui nykinen Finnkino 1986. Bristol oli Mäkelöiden suvun viimeinen side elokuvateatteritoimintaan. Bristolin nimi tulee taas sen ajan mukaan savukemerkistä.
Avautuessaan 4.3.1961 Bristol oli tekniikaltaan ja tiloiltaan Helsingin uudenaikaisin elokuvateatteri.
Avajaiselokuvana esitettiin silloin Ben-Hur (1959). Bristolista tuli Bio Rexin ja Kinopalatsin (Pohjoisesplanadi 38 sijainnut elokuvateatteri, jonka paikalle rakennettiin nykyinen Akateeminen kirjakauppa) manttelinperijä. Bristolista tuli hyvin äkkiä suurten hittielokuvien esityspaikka ja keskeinen osa Helsingin elokuvakulttuuria. Vielä 1990-luvun alussa Bristolia pidettiin Finnkinon lippulaivana.
Teatterin tekniikka oli huipputasoa. 70 mmm TODD-AO-elokuvakoneisto, magneettinen ääni (myöhemmin digitaalinen mm. THX-ääni) ja 809 istuinpaikkaa. Argentiinasta tuodut kirsikkapuulla osin vuorattu sisustus ja Art Deco-tyylinen sali oli todella upean oloinen sen ajan kolkoille ja pimeille salipahasille. Euroopassa oli muutamia samantyylisiä elokuvateattereita mm. Pariisissa Grand Rex.
Avautuessaan istuin paikkoja oli yhteensä 809-810 (rippuu eri lähteistä), kaksi aitiota joissa 10 paikkaa ja parveke 297 paikkaa. 17.2.1979 Britolin remontin jälkeen Britoliin tuli myös sivusali, jota ei erotettu alkuperäisestä salista ja johon tuli 95 istuinpaikkaa. Bristol 1 ja Bristol 2 alkoi esiintyä lehtien elokuvamainoksissa. Viimeaikoina elokuvateatterissa oli 599 istuinpaikka, Bristol 2. sali purettiin. Valkokankaan leveys oli 15 m ja kovaäänisiäkin taisi löytyä noin 50 kpl.
Parhaina vuosina kävijöitä oli 450000, mutta 1990-luvun lopulla kannattavuus heikkeni ja kävijöitä oli esim. 1998: 350000 ja viimeisinä vuosina 60000-85000.
Britolin tappoi Kinopalatsin ja Tennispalatsin multiplex-monisaliteatterit. Monisalisuuden trendihän alkoi jo Euroopassa 1980-luvulla. Monisaliset teatterit olivat kustannustehokkaita kokonaisuuksia ja viime aikojen digitaalitekniikka ja 3D myös vähensivät Bristolissa kävijöitä. Bristolin ohjelmistoa yritettiin muuttaa ja ajaa erikoisia näytöksiä suosion ylläpitämiseksi. Myös kutsuvierasesityksiä ja lehdistöennakoita pidettiin, mutta Bristolin aika oli loppumassa. Osasyynä ehkä oli myös ainakin omakohtaisesti epämielyttävät, selkää rikkovat penkit.
Bristolin paikalle tulee ehkä ravintola (kai se Sedu Koskinen taas raiskaa tämänkin elokuvasalin, niin kuin se teki Forumissa), musiikkiteatteri tai sitten tavaratalo. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Bristolin 23 työntekijästä osa jää eläkkeelle, osa siirtyy muihin teattereihin ja muutama joudutaan irtisanomaan.
Britol on menetetty, mutta miten on Maximin laita. Siellä kyllä kannattavuus on kohtuullinen ja siellä esitetään ns. vaihtoehtoista ohjelmistoa mm. oopperaesityksiä. Maximhan on viimeinen vanhoista elokuvateattereista (aloitti Olympia-nimellä 1909) joka on vielä alkuperäisellä paikallaan. Tulevaisuus näyttää miten tuonkin teatterin käy.
Päätin mennä torstaina 16. joulukuuta vähän valokuvamaan salia, kun se on tyhjä. Samalla kuvasin konehuonetta ja taukotiloja. Ilmapiiri oli ns. kuollutta...huomasi kyllä Bristolin viimeisten hengenvetojen olevan lähellä. Paha mieli rinnassa lähdin pois.
Päätin mennä torstaina 16. joulukuuta vähän valokuvamaan salia, kun se on tyhjä. Samalla kuvasin konehuonetta ja taukotiloja. Ilmapiiri oli ns. kuollutta...huomasi kyllä Bristolin viimeisten hengenvetojen olevan lähellä. Paha mieli rinnassa lähdin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti